Vaikka Kanteleen lapset viettivät pitkiä aikoja erossa isästään, Signe Kantele ajatteli, että etenkin hänen miehensä hoiti lasten kasvatuksellisen puolen.72 Signe Kantele pohti usein rooliaan kasvattajana, ja hänen kasvatuksellisiin pohdintoihinsa liittyi vahvoja huonommuudentunteen ilmaisuja. Signe Kantele koki etenkin ensimmäisinä vuosina kasvatuksen olevan vaikeaa. Syinä tunteelle kasvatuksen haasteellisuudesta voi nähdä nuoren perheen aiemman kasvatuskokemuksen puutteen. Signe Kantele ajatteli, että esikoinen, Kaisu-tytär, oli joutunut kasvatuksen suhteen monenlaisten kokeilujen kohteeksi.73 Hän koki olleensa lapsilleen, etenkin esikoiselleen Kaisulle, hermostunut eikä osannut omasta mielestään hillitä itseään.74 Signe Kantele oli neljännen tyttären syntymän jälkeen edelleen sitä mieltä, että lastenkasvatus tuntui ylivoimaiselta, eikä hän osannut mielestään kasvattaa. Hän koki olevansa epäkypsä ja väärin toimiva kasvattaja. Lisäksi hän koki itsensä huonoksi ja vastuuttomaksi rahankäyttäjäksi ja arveli omien epäonnistumistensa vuoksi toimivansa huonona esimerkkinä lapsilleen.