Inkeri Koskikallio matkusti sairaalaan esikoisensa synnytystä varten, jotta lääkäri oli lähellä mahdollisten ongelmien sattuessa. Synnytys kävi lopulta niin helposti ja nopeasti, että "tohtori ei kerennyt edes pesemään käsiään". Inkeri Koskikallio toivoi toisen raskautensa yhteydessä, että saisi olla kotona. Hän joutui kuitenkin lähtemään Tsingshiin ja ottamaan Tapani-pojan mukaansa miehensä työkiireiden vuoksi. Sairaalamatka synnytyksen vuoksi oli kestoltaan pitkä välimatkan ja epävarman synnytysajankohdan lisäksi siksi, ettei raskaana ollut äiti voinut matkustaa pitkää matkaa kantotuolissa tai veneessä aivan raskauden loppuvaiheessa.59